Soljan suussa on jotain selittämätöntä: Pureva ivansa viipaloi kanssaeläjiään kuin makkaroita! Ja Hän vihreää saa kateudesta, punaista niskastasi: Sisimmissään Solja on taiteilija, herkästi kokeva artisti. Ja Volmarilla oli suunnitelma, oli kolme katalaa juonta Että pitikin olla monta keinoa, joilla Soljan suonta avattaisiin! Ja Soljan suussa oli maissipiippu, oli se pienenpieni piippu, Josta pirut riippu, keitossa ohjussiiloja, otsalla atomisota! Solja korskui, keikkui tuolillaan, Takoi lattiaan, sätti, tökki sateenvarjollaan polviin, Pilkkakirveensä oveen ruman reiän löi. Parhaansa mukaan Volmar väisteli ja söi. Ja äyriäisten kosto kello kuudelta: Volmar tekee hyvin Päälleen, siis Solja korjaakin sian: "Jäitä ammeeseen, Jepson! Herra kylpee pian!" Niin yläkertaan hiuksista kiskoo hullua koiraa sekava sisko.
Hurraa! Hurraa! Soljan käsittely! Kartanon myrkky Sivaltaa, omaa nuo lukemattomat Niin vanhat kuin uudet Suun sairaudet, tiet tutkimattomat
Housuton johtaja hosui kynnyksen yli, loikki Ikkunan läpi, siitä pihamaan syliin, osui käsiinsä Vieraat varpaat, kun kukkamullasta kasvaa jalkaa! Perään parvekkeelta bravuuriaan, palava suu Säksättää syljen aariaa! Kunnes on aika laittaa hampaat lasiin, ja painaa tyynyyn Pieni pää, jättää yöpöydän lamppuun valo. Ja nähdä suloista unta, Jossa rotankolossa hytisee kylmässä koronkiskurit Pedeillään betonisilla, joilla pian ohjelmassaan on Vain kiskontaa lapamadon naapurisellin torakkapeijaisilla.
Hurraa! Hurraa! Soljan käsittely! Kartanon myrkky Nukahtaa...
Solja Aliisa! Sinun on valta, voima ja kunnia! Hiljentykäämme...