Kuusimetsää kuusisataa, seitsemän vain katajaa Heti perään tuhatkunta kahdeksatta apajaa
Jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin Tämän kohdan hieman toisin näkisin
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kourissani katoaa lepää harteillain jo harras kirkkomaa
Uutterasti uutta päivää samat silmät sulattaa Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa
Naulat neljän tuumamitan lyöty pajavasaroin Haukan katse hanskojani vartioi
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kourissani katoaa lepää harteillain jo kirkkomaata matalaa
Kannan orret, kurkihirret, ristit öljymäkien kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kourissani katoaa lepää harteillain jo harras kirkkomaa
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kourissani katoaa lepää harteillain jo marras kirkkomaa