Laveri on kapea selkÀnahka patjana seinÀt sementtiin vivahtaa Rappauksina raatoja betoni tuoksuu vaan ilman kaltereita tÀstÀ saa ei vankilaa
TÀmÀ on vastaus jonka lukitsin TÀmÀ on ElÀmÀ jonka valitsin
Ulkosalla uljas ilma, onni suosii tÀnÀ yönÀ rohkeaa VieressÀ viisi hirttÀ poikki, kuudennen juureen silti janoaa
Miksi mielin silti olemaan kuin varjo tai kuollut haavanlehti konsaan Miksi ovat vaihtoehdot koleasta koleaan vaikka yöpuu on lÀmmin ja syrjÀssÀ elÀmÀn
EivÀt nÀlkÀkurjet auraa ilman tietÀ kuilun parras painonaan SeitsemÀÀ laihaa vuotta saadaan vielÀ toinen tovi odottaa
Miksi mielin silti olemaan kuin varjo tai kuollut haavanlehti konsaan Miksi ovat vaihtoehdot koleasta koleaan vaikka yöpuu on lÀmmin ja syrjÀssÀ elÀmÀn
EnkeleitÀ ympÀrillÀ, yksi yli muiden yötÀ valaisee Silkin tuntu sivekkeellÀ sydÀnluolan lattioita lakaisee
Miksi mielin silti olemaan kuin varjo tai kuollut haavanlehti konsaan Miksi ovat vaihtoehdot koleasta koleaan vaikka yöpuu on lÀmmin ja syrjÀssÀ elÀmÀn
Niin ettÀ taivaskin jo saa pyörittÀÀ suurta ja pilvistÀ pÀÀtÀÀn ja kai kaikkea voi vastustaa vaikka portit on auki ja kohdalla hautausmaan
Korpi korpien vÀlistÀ kutsuu, se laulaa, se hiljaa hyrÀilee laulua sydÀnjuuren takaa
Korpi korpien vĂ€listĂ€ kutsuu, se laulaa, se hiljaa hyrĂ€ilee laulua, jonka pÀÀllĂ€ sielukin makaaâŠ