sormesi ympäri pyörittää voima jota ei voi estää toinen toistaan täydentää kyllä sen tiesit itsekin kun mua pyysit tanssiin ei ulospääsyä ole enää
tyhjyyteen ei tule ikinä täyteen on aikaa on vain aikaa odottaa tyhjyyteen ei tule ikinä täyteen kuin harhaa enkä haluaisi irroittaa
se jonka tunsit hävisi ja perään matkustin aina paikkaan väärään kyllä sen viimein ymmärtää vasta kun valot sytytetään aina liian myöhään
on lattia sängyistä parhain ja katto antaa turvaa