JÀi marraskuu sun elÀmÀÀn
Satoi vain likaista lunta sisimpÀÀn,
jÀtti sielun jÀÀtymÀÀn
Tie laskee laitakaupunkiin
Voit kantaa vain sen minkÀ jaksat ja niin
tarvitset ystÀvÀÀ
Ja kauan sitten unohtuneet kellot huutaa
Tulta kylvetÀÀn - siksi kellot soi,
kun tÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn
kerran sammuneeseen sydÀmeen
Tulta lempeÀÀ sieluun haavoitetun
TÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn
sammuneeseen sydÀmeen
Valloitit vuoren korkeimman,
valitsit tÀhden kirkkaimman
- se paloi loppuun aikanaan
Hei, muillekin on kÀynyt niin,
ja muita tarvitsimme
kun eksyttiin kuin aallot murtajaan
Ja kauan sitten unohtuneet kellot huutaa
Tulta kylvetÀÀn - siksi kellot soi,
kun tÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn
kerran sammuneeseen sydÀmeen
Tulta lempeÀÀ sieluun haavoitetun
TÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn
sammuneeseen sydÀmeen
MitÀ nyt?
Kuinka mÀ jatkaisin?
MitÀ nyt?
Haavat mÀ aukaisin!
MitÀ nyt? Kuinka jatkaisin?
- Tavataan ja mennÀÀn kirkkoon!
MitÀ nyt, kun haavat aukaisin?
- Puhutaan ja rukoillaan kuntoon!
MitÀ sitten jos taas yksin jÀÀn?
- Palataan tÀnne taas!
Me tarvitsemme toisiamme - ja tulta!
Tulta!
Tulta kylvetÀÀn - siksi kellot soi,
kun tÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn
kerran sammuneeseen sydÀmeen
Tulta lempeÀÀ sieluun haavoitetun
TÀÀllÀ tulta kylvetÀÀn
sammuneeseen sydÀmeen
Tulta!