Kun rakkaudesta toiseen kuollaan ja synnytään On matka raskaampi kuin raskasta vettä hengittää En kestä läheisyyttä en siedä ikävää Oon tunnoton ja kylmä ei sanas kerro mitään
Ne tuuli vieköön taivaan ääriin
Koskaan ei kellot meille soi Koskaan et niitä kuulla voi Et kirkossa aamenta, sydämein jäässä Vain kuolema ovea kolkuttaa
Pelkäät yksinäisyyttä, minä että vierees jään Kavahdan kosketusta, jos et irti päästäisikään Kuuletko soiton, kuulet väärin