Alla lokakuisen sateen olen tällä tiellä
tulin taas kukat tuomaan
onhan sinun hyvä siellä?

Sade piiskaa sieluun kylmän
silmäkulmaan kyyneleet
kaukana olet elämästä
kuin lehdet tuuleen lentäneet

Älä pelkää yölintuni
ei jää yksin sielusi
talvi tuo minut luoksesi

Pitkään kestit murtumatta
läpi kärsit helvetin
kun kevään kanssa nukuit pois
minä kaiken menetin

Valokuvia hautajaisistasi
pala mennyttä aikaa
kyyneleet surusta kertovat
kaipaavat toisiaan halaa

On siitä jo kolme talvea
silti yhä viereesi kaipaan
on niin vaikea uskoa ettet enää tänne palaa