VerellÀ kirjoitettu kirja elÀmÀn
KÀsissÀ sodan maailman luojan
Yli kuluvan talven voiko kuoleva jaksaa
Haavoittuneenakin susia kutsuen
EikÀ miekka paranna metsien haavoja
NÀin kirjoitettua ei verettÀ pÀÀtetÀ
Kuuntele, kuinka huudot kaikuvat
Vastarannalla aamuun ei odoteta
Maasta savea, taivaalta tuhkaa
Tulesta uhrit poltetun maan
MerestÀ aallot, taivaalta pisarat
Tulen henget rauhoittamaan
Ei kukaan meihin ole katsonut aikoihin
On ruoska repinyt pilvet halki
Rotat juoksevat kannella maailman
Kauna saaliiden silmistÀ leiskuu
Kun idÀn varjo lÀnnestÀ lankeaa
Ja saastunut mieli kunniaa hakee
JÀÀstÀ syntynyt on ajettu tuleen
Tulen tekijÀt mustaan hukkuneet
Ei kukaan sano ettÀ nÀkisi tulevan
Ei kukaan sano jos pelkÀÀ
Kallioihin pirstokaa kirveet
PÀÀtÀnne riiputtakaa, heikot polvistukaa
SyvÀÀn lihaan nahkanne luokaa
Ryveten hÀpeÀssÀ lapsenne uhratkaa
Ihmisen tahto kuin rauta taivuttamaton
Riiputtaa pÀÀtÀÀn kurja luotu virheetön
Se pelkÀÀ, mutta kuolee taistellen
Puolesta jumalten joita itse tunne ei
Odottaa voittajan tÀytyy
Voidakseen sanansa tuuleen heittÀÀ
Vuoret liikkuvat harvoin
Ei niitÀ siirrÀ yksin vahvinkaan
Vain hetken teidÀn liekkinne roihuaa
Katso, se hiljaa hiipuu, maan tuhkin koristaa
Syvyys kylmÀ viimeisen hehkun tukahduttaa
Kutsutko kuoleman sen vielÀ kerran herÀttÀmÀÀn
SitÀ vielÀ itket kun synkÀn vieraan taloosi laskit
SiipensÀ levittÀmÀÀn kauniin elÀmÀsi ylle
Sen yhdellÀ henkÀyksellÀ poistamaan
Aseisiin, sen te kuulette aina
TeidÀn verellÀnne tÀmÀ maa peitetÀÀn
Se on polku, jota pitkin teitÀ seurataan
Niin kauas kuin pimeys jaksaa kantaa
Paikkanne lunastakaa, ette koskaan ole vapaita
Arkuissanne lapsenne kannetaan
Sataa ihmisen viha jumalten niskaan
Vahvemman oikeus vahvemman tappaa
Puolusta kotiasi, tuholle uhraa rakkaasi
Polta maa takanasi ennen kuin poltat itsesi
Sataa ihmisen viha jumalten niskaan
Punaiset pilvet sumentavat taivaan
NÀin kaikki pÀÀttyy, kuumuus maan tyhjiin imee
NÀin kaikki pÀÀttyy, nÀen sen nyt
Punainen taivas rotat saartaa
VerellÀ kirjoitettu kirja elÀmÀn
KÀsistÀ sodan maailman luojan
Kansi hiiltyneenÀ laskettu maahan
Sanat sanomattomiksi tehty
NÀin kaikki pÀÀttyy, nÀen sen nyt
TÀmÀ sivu on viimeinen
NÀin kaikki pÀÀttyy, tyhjÀÀn ja unohdukseen
EikÀ kukaan tÀnne palaa