Hän sängyssänsä palelee, on syksyinen yö On aika joka matelee ja kellojaan lyö Läpi myrskyn ja tuulen, ohikulkija kuunnella voi Kuinka laulu soi
Hän laulaa murheet harteiltaan Pois maalaa pilvet taivaaltaan Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen
On sammuttanut sydämen ja kaks kynttilää Käsiteltävä on varoen kaikkee särkyvää Elokuu oli viilee, kun ovikelloa soitti se mies Silloin ties
Hän laulaa murheet harteiltaan Pois maalaa pilvet taivaaltaan Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen
On ilo lainatavaraa ja kellä onni on se saa sen pitää omanaan Sumuverho piilonaan hän painajaisiaan katsoo kunnes aamuun nukahtaa
Hän laulaa murheet harteiltaan Pois maalaa pilvet taivaaltaan Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei Jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen