Pohjantuuli, tuisku kylmë
hyytü hüüimmehistä
lumeen viiltövalkoviirun,
heittïvarjon valkomaahan.

Tuuli kylmëupsahtavi
aamusella ankialla,
purevalla pakkasella,
ruottahalla ilmahalla.

Lë aarteen alta kiven,
Ja paan sen piiloon alle pirtin,
küen kullan kirotuilta,
ja hopiaiset ottajilta
kuni ohto nukun unta,
lë talven turkissani.

Vättelen, läittelen,
vüyissï vëölen.

Uneksinki kultasesta,
aarteen armaan antajasta,
luona kannon kankianki,
kotomettähiienkiven

Kell' on onni, kell' lie lykky,
këekäsen muilta poies.
Kellöüi suuri tuuri,
sitëainen varjelkohon.