Kun yli kÀvi tuuli ja laulavat laineet löi
sen kulkua seuraili ja tyyntÀ hÀn ikÀvöi
ja mietti yksin hiljaa, liikkumatta, paikallaan
aikapÀiviensÀ teitÀ
PyhÀkoulujeesuksesta pienenÀ kerrottin
rakkauden puolapuilla pelisÀÀnnöt kerrattiin
elÀmÀhÀn meitÀ laittaa kouluihin oppimaan
ja korpiteille enkeleitÀ
elÀmÀhÀn meitÀ laittaa kouluihin oppimaan
ja korpiteille enkeleitÀ
Kun taivas oli tumma
ei hÀn nÀhnyt edes jalkojaan
hÀn mietti, miltÀ tuntui
isku vasten hÀnen kasvojaan
ja vesi oli mustaa siellÀ alhaalla, jossakin
ÀÀretöntÀ surunauhaa
Vaan turvallinen yksinÀisyys tarjoaa syliÀÀn
ja leviÀÀ jo lÀmpö yli pimeÀn ja yli jÀÀn
vielÀ humisevat ÀÀnet yllÀ kiireisen kaupungin
arjen huojentavaa rauhaa
vielÀ humisevat ÀÀnet yllÀ kiireisen kaupungin
arjen huojentavaa rauhaa
Lopulta kun pÀÀttÀÀ alkaa töitÀÀn tekemÀÀn
pilkkoa saunapuita ja kuunnella levyjÀÀn
kaunis mieli kÀÀntÀÀ katseensa eteenpÀin
ja sydÀn helpottunut huokaa
Kaunis mieli kÀÀntÀÀ katseensa eteenpÀin
on asioita pyöritelty tarpeeksi omin pÀin
ja huomaa, kuinka hyvÀ olla on juuri nÀin
sydÀn helpottunut huokaa