Yö peittelee maan harsoon pimeään
Yö peittelee, kun en saa unta
Yö hyräilee hiljaa säveltään
Yö hyräilee, kun en saa unta

Mä joskus jään muistoihin lepäämään
ja luulen todellisuus on vain unta
Ja joskus jään jäiseen ikävään
ja toivon kaikki ois vain pahaa unta

Pimeään, pimeään taas jään

Toisen mukaan hän lähti, mä luulin
Uskoa en voinut, kun kuulin
Meren aallot kultaani hiljaa yössä tuudittaa

Julma olla voi meren lehto
Tuudittaa kuin tuonelan kehto
Minne sielut aaltojen takaa tuuli kuljettaa?

Ei eiliseen saa jäädä pidempään
On aika viimein kaikki taakse jättää
Mä silti jään jäiseen ikävään
Kai aika muistot viimeinkin hävittää
Mene jo, älä jää!
Lennä pois pimeään!