Täl hetkel fiilikset on ku petetyllä
ei oo helppoo kellään sen mä tiedän kyllä
kummat ajatukset pyörii päässä ku hyrrä
ne samat tummat pilvet on taas mun yllä
tuntuu et mulla on enemmän painoo niinku kyllä
hyvällä syyllä
voin sanoo et olo on kuin hylätyllä kyllä
on ihmeellistä että elämä jaksaa potkii
mä oon pikkulintu muut on jotai kotkii
vie loputkin viimesetkin toivonrippeet
oonku narkomaani täysin ilman diilerii
sairas ilman lääkärii tai ilman apteekkii
olen voittajien joukossa täysi luuseri
okei te voititte hakkasitte mut verille
lupaan lähtee kauas sinne perille
missä ei satu mun paha olo alkaa olla jo perinne
mä lähden pitäkää kaupunkinne

ranta kivissä, tammen oksissa
kuiskivan kuulen sen
tuulen viimeisen
lempeän ennen viimoja pakkasen

kuulemma pitäis ottaa itteään niskast kii
pelkät valinnat tekee maailmast kauniin
kuulemma olen vain niin erilainen
kuinka ettet tajuu ettet tee must erilaisen
ehkä olenkin vain hullu tai luulosairas
ehkä oikeesti mun paikka onkin mielisairaalas
sen tiedän enkä kyllä suostu uskoon niin
en usko itseeni mut uskon mahdottomuuksiin
kuten rakkauteen ikuiseen kauneuteen
pahint on että uskon toiseen ihmiseen
ja sitten saan aina taas pettyy uudelleen
ikinä ei totu petetyksi tulemiseen
en jaksa enää, en enää pysty mihinkään
mikään ei tunnu miltään enkä löydä syytä tai syyllistä
en yksinkertaisesti enää kestä
mä luovutan kiitos tyhjyydestä

ranta kivissä, tammen oksissa
kuiskivan kuulen sen
tuulen viimeisen
lempeän ennen viimoja pakkasen

kävelen halki metsän sysimustan
kävelen niinkauan että unohdan et missä
kävelen halki miljoonien surullisten tarinoiden
turhien uskomusten turhien haaveiden
x2

ranta kivissä, tammen oksissa
kuiskivan kuulen sen
tuulen viimeisen
lempeän ennen viimoja pakkasen