Hiljainen lahti on päilyy pinta Oottaa kai laivojaan ulapoilta Laituri notkuu Katveessa honkain Kun sen varjo luovii rantaan
Taas soihdut syttyy, nuotioita tehdään Kun saapuu veljet, taistelut on takanaan Vaan purjeet repeilleet roikkuu mastossaan Veritahrat keulakuvan maalanneet
Verilaiva
Sen kyljet vettä hörpänneet hiljaa lahoilee Raadot peittää laudat mustuneet Ei veriveljet enää aamunkoita nää Vain muisto ruosteinen rohkeudesta jää
Aurinko nostaa päänsä takaa metsien tunnit kuluu, laskee taakse myrskyisten Pimeiden merenselkien syleilyyn Laskee myös ruumisvenho liekehtien
Näin loppuu taival monen Se mustaa muistot kullallaan Ja elo horroksessa monta kuuta käy Vaan mikä parempaa Kuin kuolla taistellen Puolesta heidän jotka oottaa kotiin halki vuosien