sietämättömän keveää
yhtä pitkää kuin leveää
latteaa ja litteää elämää

jokainen kai kavahtaa
mutta silti kiinni saa
itsensä taas venaamasta noutajaa

kaikki on niin kaunista ja silti liian lievää
sielu tahtoo suolaa ja makeaa
liemi jota keitän on niin mautonta ja sievää
hämmennän vain vettä sakeaa
saat puhaltaa sen sileää pintaa

maanantaina mietin
tiistainakin tuumaan
keskiviikko menee menojaan

torstai jotain toivoo
perjantai sen unohtaa
lauantaikin ohi laahustaa

sunnuntaina huomaan jälleen viikon unohtuneen
kun kutsuu pyhät kellot pakanaa
sade piiskaa ikkunaa tän huoneen ummehtuneen
mä vedän pääni päälle lakanaa
saat puhaltaa sen sileää pintaa

jos rahas tuhlaat röökiin, viinaan taikka roskasakkiin
voi sulla olla pirun mukavaa
mä kuukauden oon säästänyt jo uuteen nahkatakkiin
kai elämä on sitten helpompaa
kun saan puhaltaa sen sileää pintaa

tuu puhaltaan sen sileää pintaa
tuu puhaltaan mun sileää pintaa